VOIHAN VOT, MIKÄ OPPIJAKSO!

Verkkoympäristöt opettajan työssä-oppijakso alkaa olla loppusuoralla ja täytyy kyllä sanoa, että on tullut opittua paljon. Alussa (kuten niin monessa muussakin asiassa) tuntui siltä, että en millään pysty ymmärtämään näitä kaikkia verkkotyöskentely-ympäristöjä ja sen liitännäisiä. Riemukseni voin todeta, että väärässä olin! Tälläkin hetkellä bloggailen tässä ilman suurempiakaan ongelmia, vaikka alussa homma tuntui vaikealta, lähes mahdottomalta.

Uusien asioiden oppimisessa yleensäkin se suurin taistelu käydään oman itsensä kanssa. Kysymyksessähän ei ole mikään muu kuin se, että pitää vain uskaltautua rohkeasti ulos omalta mukavuusalueelta ja hypätä kohti tuntematonta. Asiassa (ainakin minun kohdallani) helpottaa se, että yritän käyttää kaiken negatiivisen muutosvastarintaenergiani siihen, että perehdyn asiaan kunnolla. No, helpommin sanottu kuin tehty.

Totuus nyt kuitenkin on se, että työskentely verkossa ja etänä on tullut jäädäkseen ja varmasti vain lisääntyy tulevaisuudessa. Oppijakson alussa ollut tiedonpaljouden ahdistus on pikkuhiljaa väistynyt taka-alalle, koska tiedostan sen täysin, että tätä on nykyaikainen opetus. Ahdistus johtui varmasti osaltaan siitä, että kaikki toimintaympäristöt tulivat opittaviksi kerralla, mutta nyt kun ymmärrän perusteet, minun on helpompi ammentaa osaamistani tulevassa työpaikassani. Jatkossa minun ei tarvitse seurata kaikkia mahdollisia ympäristöjä, mutta nyt tiedän perusteet useimmista ja sitä kautta minulla on paremmat edellytykset suoriutua työstäni.

K