KOULUKIUSAAMINEN AMMATILLISISSA OPPILAITOKSISSA (KEH3)

”Perusopetuslain 29 §:n, lukiolain 21 §:n ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 28 §:n nojalla oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Säännökset velvoittavat koulutusjärjestelmän huolehtimaan väkivallan ja koulukiusaamisen estämisestä koulussa ja oppilaitoksessa sekä muussa koulun ja oppilaitoksen toiminnassa.” (Opetusalan ammattijärjestö.)

Perusopetuslaissa sanotaan selkeästi, että opiskelijalla on oikeus opiskella turvallisessa ympäristössä ja säännösten velvoittamana opettajien tulee taata oppilaitoksiin turvalliset puitteet. Näin ei kuitenkaan aina kaikkialla ole tai vaikka olisikin, saattaa opettajilla jäädä huomioimatta monet koulukiusaamisen merkit. Etenkin ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee murrosikäisiä nuoria, jotka ovat hyvin herkässä iässä kaikille ulkoisille vaikuttimille. Tällöin koulukiusaaminen saattaa muodostua nuorelle erittäin haitalliseksi. Murrosikä ei ole ajanjaksona kovinkaan pitkäkestoinen, mutta sitäkin herkempi ja joillain nuorilla kiusaamisen uhriksi joutuminen saattaa aiheuttaa negatiivisen tapahtumaketjun, jonka vaikutukset saattavat kestää koko loppuelämän, mikäli asioiden kulkuun ei puututa. Kiusaamisen uhri helposti syrjäytyy ja hänen käytöksessään alkaa ilmetä ongelmia sosiaalisissa kanssakäymisissä ja jopa läheisten ihmisten kanssa.

Työssäni haluan käydä läpi tätä hyvin ajankohtaista koulukiusaamista aiheena ajatellen opettajan näkökulmasta ja sitä, miten opettajana ammatillisessa oppilaitoksessa tulisi suhtautua tai toimia koulukiusaamisen havaitessaan ja miten siihen tulisi puuttua. Koulukiusaamisen havainnointihan ei aina ole kovinkaan helppoa, sillä murrosikäiset nuoret pystyvät peittämään kiusaamisen merkit hyvin viekkaasti ja etenkin henkinen kiusaaminen ja verkossa tapahtuva kiusaaminen, voivat olla hyvinkin haavoittavia ja helposti piilossa pidettäviä.

KOULUKIUSAAMINEN

Koulukiusaamisella tarkoitetaan koulussa tai muussa oppilaitoksessa tapahtuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Koulukiusaaminen on valitettavasti hyvin yleistä. Kiusaaminen on tarkoituksellisesti tai suunnitelmallisesti toista vahingoittavaa, erotukseksi tai tasaveroisten tavanomaisesta nahistelusta. Koulukiusaamista on niin yksilöiden välistä kuin yhteisöllistä. Tavallisesti se on oppilaan oppilaaseen kohdistuvaa kiusaamista, mutta koulukiusaamiseksi voidaan nimittää myös opettajien välistä työpaikkakiusaamista tai oppilaan ja opettajan välistä kiusaamista. Nuoret härnäävät toisiaan, mutta kaikkea härnäämistä ei voida luokitella koulukiusaamiseksi. Mikäli härnääminen kohdistuu jatkuvasti samaan oppilaaseen ja kohde on alistetussa asemassa, niin kiusaamisen tunnusmerkit täyttyvät. Koulukiusaaminen voi olla uhrilleen henkisesti hyvinkin vahingollista ja saattaa aiheuttaa jopa aikuisikään asti säilyviä traumoja.

Pojat kiusaavat usein suoraviivaisemmin ja näkyvämmin kuin tytöt, jotka puolestaan saattavat olla mestareita manipuloimaan koko luokan oppilaita, opettajaakin. Koulukiusaaminen on ongelma, josta helposti vaietaan mutta joka on kuitenkin tuttu lähes jokaisessa luokkahuoneessa. Äärimmillään koulukiusaamisessa on kyse vallankäytöstä ja nokkimisjärjestyksen ratkomisesta väkivallan keinoin. Kiusaamisen kohteena on usein oppilas, joka eroaa jollain tavalla suuremmasta joukosta. (Koulukiusaaminen n.d.)

Koulukiusaamisen muotoja

Koulukiusaaminen voi ilmetä monin eri tavoin. Fyysinen koskemattomuuden loukkaaminen on yksi kiusaamisen muodoista. Esimerkiksi lyöminen, potkiminen, töniminen, nipistely, kamppaaminen, esineillä tai lumipallolla heittäminen sekä liikkumisen estäminen. Sosiaalinen eristäminen voi olla monella tapaa jopa fyysistä kiusaamista rankempaa kiusatulle. Se jättää todennäköisemmin suuremmat arvet, kuin fyysinen päälle käyminen. Sosiaalisella eristämisellä tarkoitetaan esimerkiksi leikistä poisjättämistä, puhumattomuutta, tiedon salailua. Henkinen väkivalta on kuitenkin ehkä koulukiusaamisista rankin muoto. Siinä kiusaamisen kohdetta esimerkiksi pilkataan, eristetään muista, haukutaan, matkitaan, tehdään naurunalaiseksi, jätetään syrjään ja levitetään juoruja. Painostava vallankäytön muoto on myös yksi tyypillisimmistä kiusaamisen muodoista. Siinä kiusaamisen kohdetta saatetaan uhata, kiristää, pakottaa tekemään jotain, pelotellaan, jätetään yksin, tuhotaan omaisuutta tai jätetään peleistä tai leikeistä ulkopuolelle. (Koulukiusaaminen n.d.)

 Murrosikä ja koulukiusaaminen

Kiusatuille on tyypillistä ahdistuneisuus, hiljaisuus ja huono itsetunto. Vaikka huono itsetunto ei välttämättä johda kiusaamiseen, kiusaaminen alentaa itsetuntoa. Kiusaaminen voi myös aiheuttaa hankaluuksia myöhemmissä ihmissuhteissa. (Mustaranta 2006.) Murrosiässä tapahtuu paljon ja nopeasti kaikilla tasoilla. Silloin nuori on erikoisen haavoittuva vahingollisille kokemuksille, mutta onneksi myös menestyksellä ja myönteisillä kokemuksilla on taipumus jäädä mieleen. (Sinkkonen 2010, 15.) Nuoren identiteetti on vasta muodostumassa, ja kyky säilöä ja käsitellä vaikeita sisäisiä ristiriitoja on rajallinen (Sinkkonen 2010, 192).

Murrosikäinen opiskelija on tyypillisesti lukiossa tai ammatillisissa opinahjoissa. Etenkin ammatillisissa oppilaitoksissa on viime aikoina noussut esiin hyvin paljon erittäinkin väkivaltaisia yhteenottoja ja useissa niistä on taustalla ollut pitkäaikaista koulukiusaamista. Murrosikäinen nuori elää murroksen aikaa ja niin mielessä kuin kehossa tapahtuu äkillisesti hyvinkin erikoisia muutoksia. Monet vaativat ja samaan ajankohtaan osuvat kehitystehtävät johtavat toisinaan voimakkaisiin tunnepurkauksiin ja kontrollin menettämiseen. Niin kutsuttu nuoruusiän narsismi, suuri huoli siitä, mitä muut itsestä ajattelevat ja oman arvon ja merkityksen herkeämätön etsiminen erikoisesti ikätovereiden puheista, katseista ja asenteista, on tarpeellinen, melko nopeasti ohimenevä kehitysvaihe. Jotkut nuoret suorastaan käpertyvät oman itsensä ympärille tutkiskelemaan äärimmäisen vakavina jokaista näppylää, finniä, painon nousua, ystävän loukkaavaa kommenttia tai uuden vaatekappaleen saamaa nuivaa vastaanottoa. (Sinkkonen 2010, 17 -18.)

Koulukiusaamisesta on puhuttu Suomessa kauan, mutta asian laajuus ja vakavuus ovat tulleet yleiseen tietoisuuteen vasta Jokelan ja Kauhajoen tapahtumien jälkeen. Monet nettisivustoille ja lehtien yleisönosastoihin kirjoittaneet ihmiset ovat kuvanneet säälimätöntä, vuosikausia ja jatkunutta koulukiusaamista, joka on jättänyt heihin syvät jäljet, ja joka on johtanut pahimmassa tapauksessa vakaviin mielenterveyden häiriöihin. Laajat epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että vakavalla ja pitkäkestoisella koulukiusaamisella on yhteys myöhempiin depressio-oireisiin, syrjäytymiseen ja toivottomuuden tunteisiin. Kroonisen kiusanteon kohteeksi joutuneen lapsen oireet ovat samankaltaisia kuin lapsen, joka on joutunut kotonaan kroonisen väkivallan kohteeksi ja/tai todistajaksi. (Sinkkonen 2010, 188.)

Moni kiusattu reagoi masentumalla ja ahdistumalla. Kun nuorelle ihmiselle vakuutetaan vuosikausia, että hän ei ole juuri nilviäistä kummempi, ei ole ihme, että mieli murtuu. (Sinkkonen 2010, 189 -190.)

HAVAITSE JA PUUTU OPETTAJANA KOULUKIUSAAMISEEN

Kaikilla koulutuksen järjestäjillä on velvollisuus huolehtia siitä, että sen järjestämässä koulutuksessa koulun ja oppilaitoksen olosuhteet on luotu sellaisiksi, että kiusaaminen ja väkivalta estyvät. Koulu- ja oppilaskiinteistö ja ympäristö tulee olla sellainen, että kattava asiallinen valvonta on mahdollista. Taloudellisten ja toiminnallisten resurssien tulee siis olla riittävät, opetusryhmien muodostaminen ja koko ovat sopivat, erityisopetus on järjestetty asianmukaisesti ja tarpeeksi laajasti. Koulutuksen järjestäjän on huolehdittava myös siitä, että tarvittaessa psyykkisesti sairaiden ja väkivaltaisten oppilaiden ja opiskelijoiden hoitoa ja kuntouttamista varten koulun tai oppilaitoksen ulkopuolella on paikkoja tarvetta vastaavasti. (OAJ:n ohjeet koulukiusaamisen ja väkivallan ehkäisemiseksi n.d.)

Jos kouluissa on toimivat puuttumismenettelyt, ollaan vasta puolivälissä. Puuttumisen keinot ovat välttämättömiä, mutta jollei ympäristöön vaikuteta ennaltaehkäisevästi, se ruokkii kiusaamistilanteiden syntymistä, ja pahimmassa tapauksessa koulun henkilökunta joutuu selvittelemään jatkuvasti esiin nousevia uusia kiusaamistapauksia. Voidaan todeta esimerkiksi, että palokunnan työ on välttämätöntä, mutta yhtä tärkeää on myös paloturvallisuutta edistävä työ tulipalojen ennaltaehkäisemiseksi. Kun ennaltaehkäisevä työ on laajaa ja kattaa yhteisön koko normaalin arjen toiminnan, tarvitaan vain vähän puuttumista. Jos taas ennaltaehkäisevä työ ontuu, se synnyttää jatkuvasti uusia kiusaamistilanteita. (Hamarus 2008, 85.)

Kiusaamisen havaitseminen

Pidämme oletusarvona sitä, että koulussa opettaja puuttuu koulukiusaamistilanteisiin ja huolehtii, että kiusaaminen loppuu. Monet opettajat puuttuvatkin kiusaamiseen ja hoitavat tilanteen mallikkaasti. Näin ei kuitenkaan tapahdu aina. Miksi yhteisössä on opettajia, jotka eivät huomaa kiusaamista tai puutu siihen? Usein opettajat eivät huomaa tilanteita tai saattavat vähätellä tilannetta. Joskus opettajia harhautetaan tai kiireen keskellä ei vaan kerkeä havainnoimaan kiusaamistilanteita tai puuttua niihin. Jos yhteisössä on voimakkaita klikkejä eikä siellä ole selkeää toimintamallia kiusaamiseen puuttumiseen, voidaan ajatella, että opettajan puuttuminen johtaa pahimmillaan syrjimiseen työyhteisön jäsenenä, oman työn hankaloitumiseen tai jopa työpaikan menettämiseen. Näiltä esteiltä voidaan välttyä, kun yhteisössä on sovittu jo etukäteen selkeät toimintamallit ja suunnitelma, miten kiusaamistilanteissa menetellään. (Hamarus 2008, 89 -90.)

Kiusaamistilanteiden havaitsemisessa ja niihin puuttumisessa hyvä menettely on neljä askelta eli MNOP. Myönnä (M), että kiusaamista voi esiintyä meilläkin, näe (N) tilanteet, ota puheeksi (O) ja puutu kiusaamiseen (P). Kiusaaminen on kaikkien aikuisten asia. Kuraattori, terveydenhoitaja ja koulupsykologi ovat opettajan tukena ja auttavat kiusaamistilanteen käsittelyssä, mutta opettaja on se henkilö, joka on läsnä luokassa, välitunnilla ja usein muutenkin samoissa tilanteissa kuin oppilaat. Ellei opettaja myönnä, näe, ota puheeksi ja puutu, hän on ymmärtänyt työnkuvansa väärin. (Hamarus 2008, 94 -95.) Kokoamalla yhteisesti havaintoja yhteisö voi päättää seurata tarkemmin tilannetta. Toiminta luo samalla yhteisöllistä asennetta ja asettaa jokaisen opetustoimessa työskentelevän vastuulliseksi havainnoimaan kiusaamistilanteita. Kun tiedot kootaan yhdessä, puuttuminen on helpompaa. Tällöin voidaan päättää yhdessä, mitä tehdään ja kuka tai ketkä vievät asiaa eteenpäin. (Hamarus 2008, 96 -97.)

Kiusaamiseen puuttuminen

Jotta kiusaamiseen voidaan puuttua tehokkaasti, nuorilla olisi oltava riittävästi väyliä, joita pitkin he voivat tuoda kokemaansa tai näkemäänsä kiusaamista esiin. Etenkin kouluissa on huolehdittava, että kiusaamisesta kertomisen väylät ovat avoimia ja niitä on riittävästi. Väyliä tulisi tarkastella oppilaan näkökulmasta ja olla kahdenlaisia: luottamusväyliä ja virallisia väyliä. Luottamusväyliä ovat ensisijaisesti henkilöt: vanhemmat kotona, opettaja, kouluterveydenhoitaja, kuraattori tai koulupsykologi koulussa. Kunhan he ovat koulussa käytettävissä niin, että oppilas pystyy tulla keskustelemaan rauhassa ilman muita opiskelijoita tai häiriötekijöitä. (Hamarus 2008, 117.) Vapaamuotoisten sosiaalisten tilanteiden luominen yhteisöön on erityisen tärkeää, jos haluamme vaikuttaa sen toimintaan. Näitä sosiaalisia väyliä pitkin virtaa tietoa, jota voidaan käyttää yhteisön hyvinvoinnin kehittämiseen. Joissakin kouluissa on käytetty esimerkiksi postilaatikkoa, johon oppilaat voivat kirjoittaa nimettöminä palautetta. (Hamarus 2008, 118.)

Väylien lisäksi puuttumisen rakenteiden on oltava kunnossa. Sekä aikuisten että oppilaiden tulee tietää, miten he menettelevät havaitessaan kiusaamista, miten kiusaamistilanteet käsitellään ja mitä kiusaamisesta seuraa. Yhteisten pelisääntöjen luominen on hyvin tärkeää ja niiden luomiseen tulee osallistua niin oppilaat kuin opettajatkin. Säännöt tulee olla kaikkien nähtävillä ja niistä tulee tiedottaa hyvin, sillä tiedottaminen on ennaltaehkäisevää toimintaa. Oppilaat tietävät etukäteen koulun linjauksen siitä, mitä kiusaamisesta seuraa ja näin oppilaalla on mahdollisuus harkita seurauksia jo ennen tekoaan. (Hamarus 2008, 119.)

Joskus voi olla hyvä miettiä puuttumismenetelmää siltä kannalta, sisältääkö se riittävästi asteittain vaativampia portaita. Tällä tarkoitetaan sitä, että jos ensin kiusaamistilannetta käsittelee opettaja, seuraavassa vaiheessa siinä ovat mukana vanhemmat, ja ellei tilanne lakkaa, seuraavaksi mukaan tulee rehtori jne. Näin menetellen osoitetaan lapselle tilanteen muuttuminen vakavammaksi. Ja nämä kiusaamistapaukset olisi hyvä kirjata ylös. Koulun velvollisuus on puuttua ilmi tulleisiin kiusaamistilanteisiin, joten tapausten kirjallinen dokumentointi on myös osa opettajan omaa oikeusturvaa. (Hamarus 2008, 120.)

POHDINTAA

Kehitystyössäni käsittelin arkaa, mutta hyvin arkipäiväistä asiaa, eli koulukiusaamista. Työtä tehdessäni ymmärsin paljon paremmin, kuinka vakavasta asiasta on kyse ja kuinka yleistä se nykyisessä koulujärjestelmässä on. Koulukiusaamistahan toki on ollut aina, mutta nykyaikana pitää löytyä keinot siihen puuttumiseen, sen kitkemiseen ja opiskelurauhan takaamiseen myös niille oppilaille, jotka nyt saattavat hieman poiketa valtaväestöstä.

Koulukiusaamisen kohteeksi saattaa joutua aivan itsestään riippumattomista ja mitättömistä syistä. Tällaisia syitä saattavat olla esimerkiksi hammasraudat, ihon väri, ulkonäkö, vääränmerkkiset vaatteet, puhetyyli/murre ja erilainen kasvukäyrä. Syitä on luonnollisesti paljon muitakin. Pääsääntöisesti syyt kuitenkin ovat sellaisia, joihin kiusattu itse ei voi vaikuttaa.

Työssäni kuitenkin tuli selväksi se, että kaikenlainen koulukiusaaminen, kaikissa sen muodoissaan, on erittäin haitallista kiusaamisen kohteelle. Jokainen ihminen on oma yksilönsä, joka reagoi erilaisiin ärsykkeisiin yksilöllisesti. Toista ei pienet vinoilut paljoa hetkauta, kun taas toiset ottavat sen hyvinkin vakavasti. Seuraukset voivat olla lieviä ja aiheuttaa vain pahaa mieltä, joka ajan myötä paranee. Pahimmassa tapauksessa kuitenkin kiusaamiskierre saattaa aiheuttaa syvän masennuksen, joka voi johtaa hyvinkin synkkiin ajatuksiin, jopa itsemurhaan.

Opettajina meillä on lakisääteinen ja moraalinen vastuu puuttua kiusaamiseen ja taata jokaiselle oppilaalle tasavertainen mahdollisuus opiskella sillä tasolla, mille hän kykenee. Hyvään alkuun pääsemme kun muistamme työssäni mainitun kirjainyhdistelmän MNOP.

LÄHTEET

Hamarus, P. 2008. Koulukiusaaminen – Huomaa, puutu, ehkäise. Helsinki. Kirjapaja.

Mustaranta, M. 2006.Koulukiusaamisen lyhyt historia. Ylioppilaslehti 2/2006.Viitattu 2.11.2013. http://ylioppilaslehti.fi/2006/01/koulukiusaaminen-lyhyt-historia/

Koulukiusaaminen. Wikipedia. Viitattu 1.11.2013. http://wikipedia.fi

OAJ:n ohjeet koulukiusaamisen ja väkivallan ehkäisemiseksi. Viitattu 31.10.2013. http:// www.oaj.fi/portal/page?_pageid=515,710881&_dad=portal&_schema=PORTAL

Sinkkonen, J. 2010. Nuoruusikä. Juva: WSOY.