TAVOITTEELLISUUS JA TIETOISEN LÄSNÄOLON MERKITYS OPETTAJAN TYÖSSÄ (KEH1)

Opettajan työ on hyvin haasteellista ja ajoittain hyvin stressaavaa. Täytyy kyetä selviytymään lukukaudesta toiseen saaden oppilaille luotua mahdollisimman hyvät eväät aina oppimisen seuraavaa etappia varten. Eteen saattaa tulla tilanteita, jolloin opettajana tuntee itsensä riittämättömäksi ja stressiä kasaantuu vain lisää. Pienet hengähdyshetket kesken lukukauden tekevät hyvää, jotta pystyy pitämään hyvän tason opetuksessa. Tällaiset hengähdystauot ovat tietysti hyviä, mutta on hyvä jo ajoissa ennen lukukauden alkua luoda itselle konkreettiset tavoitteet mihin pyrkiä sillä lukukaudella, niin kuin oppilaatkin varmasti luovat ajatellen omaa koulumenestystään. Tällä tavoin pysyy hyvin ohjat omissa käsissä, eikä paineet nouse liian korkeiksi. Omaa stressiään sekä motivaatiotaan pystyy näin ollen kontrolloimaan hyvin.

Haluan tuoda tässä kehittämistyössä esille mielestäni hyvän menetelmän ajatellen tavoitteiden saavuttamista ja niihin pääsemistä. RETEAMING-PROSESSI on käytännöllinen ja tilanteeseen kuin tilanteeseen sopiva menetelmä, mikäli kyseessä on jonkin tavoitteen saavuttaminen. Olen itse käyttänyt kyseistä menetelmää elämäni varrella erinäisissä tilanteissa ja kokenut sen kovin hyödylliseksi, mutta myös monipuoliseksi, sillä se ei ole sidoksissa mihinkään tiettyyn tilanteeseen tai asiaan.

Koska opettajalla stressitasot ovat ajoittain hyvin korkealla ja motivaation löytäminen voi olla ajoittain haastavaa, on hyvä muistaa pitää itsestään huolta myös psyykkisesti kovien paineiden keskellä. Kun päädytään ajoissa tähtäämään johonkin tavoitteeseen tai tavoitteisiin, tulee matkan varrella esteitä eikä tavoitteisiin pääseminen ole mutkatonta. Tämän kyseisen reteaming-prosessin rinnalla on hyvä panostaa omassa työssään tietoiseen läsnäoloon, joka edesauttaa tavoitteiden saavuttamista. Tietoisen läsnäolon harjoitteilla saa henkisen tasapainon hallintaan ja motivaation nousemaan. Käytännössä tärkeintä on pyrkiä ottamaan käyttöön myös pelkän konkreettisen puurtamisen ohelle rauhoittuminen. Joissain tapauksissa on todettu sen tuottavan huomattavaa panosta työntekoon ja yleiseen jaksamiseen, kun käyttää itsensä kuuntelemiseen ja henkisen kapasiteettinsa hyödyntämiseen edes pienen hetken päivästä.

RETEAMING

Reteaming on yleispätevä, monikäyttöinen 12 askeleesta koostuva motivaatiota kasvattava ja yhteistyötä vahvistava prosessi, mikä etenee vaiheittain. Sen avulla ihmiset, niin yksilöt kuin ihmisryhmät, voivat kehittää toimintaansa. (Furman & Ahola 2007, 9.)

Ohessa tuon esille Furmanin ja Aholan (2007) kehittämän Reteaming-mallin 12 askelta, joita soveltamalla pystyy itselleen tekemään hyvän tavoitesuunnitelman:

1. Kuvaa haaveesi. Reteaming-prosessi käynnistyy siitä, että katse suunnataan tulevaisuuteen. Täytyy luoda seikkaperäinen mielikuva siitä, mitä toivot tulevaisuudelta, miltä haluaisit elämäsi näyttävän tulevaisuudessa kun  asiat ovat hyvällä mallilla ja olet tyytyväinen elämääsi. Tämä tulevaisuusvisio muodostaa sen pohjan, jolle koko myöhempi reteaming-prosessi rakentuu.

2. Aseta tavoite. Aseta itsellesi tavoitteita eli mieti, mitä tulisi oppia tai mitä muuttaa tai tehdä, jotta unelmistasi voisi tulla totta. Jos tavoitteita on useita, valitse niistä yksi, johon saat keskittyä.

3. Hanki kannustajia. Saavuttaaksesi tavoitteesi, tarvitset todennäköisesti muiden ihmisten tukea, kannustusta ja apua. Nimeä henkilöt ja tahot, jotka voivat tavalla tai toisella tukea sinua tavoitteen saavuttamisessa.

4. Tiedosta tavoitteen edut. Kun olet asettanut tavoitteesi, tiedostanut hyödyt, ja selvittänyt itsellesi ketkä aiot pyytää kannustajiksesi, tiedosta tavoitteesi edut; vastaa mahdollisimman monipuolisesti kysymykseen siitä, mitä kaikkea hyötyä sinulle, kannustajillesi ja muille ihmisille tulee olemaan siitä, että saavutat tavoitteesi.

5. Huomaa jo tapahtunut edistys. Minkä tahansa tavoitteen itsellesi valitset, on todennäköistä, että jotakin edistystä on tapahtunut ja että olet jo ehtinyt tehdä  jotakin tavoitteidesi eteen. Ennen siirtymistä seuraavaan vaiheeseen, yritä nähdä jo tapahtunut edistys ja pohdi sitä, mitä olet tehnyt tuon edistyksen aikaansaamiseksi.

6. Tee mielikuva tulevasta edistyksestä. Laadi itsellesi mielikuva siitä, miten asiat tulvat etenemään – olettaen, että kaikki menee hyvin. Kuvittele edistys vaiheittaisena prosessina ja luo mielikuvia tavoitteen saavuttamisen vaiheista.

7. Totea tehtävän vaikeus. Voidaan turvallisesti olettaa, että tavoitteen saavuttaminen ei tule olemaan helppoa. Ihmiset eivät aseta itselleen tavoitteita, joiden saavuttaminen on heille vaivatonta. Ennen kuin siirryt seuraavaan vaiheeseen, missä pohdit syitä uskoa siihen, että pystyt saavuttamaan tavoitteesi, käytä jonkin verran aikaa niiden syiden tiedostamiseen, jotka tekevät tavoitteen saavuttamisen vaikeaksi.

8. Kasvata onnistumisen uskoa. Nyt kun olet selvillä siitä, miksi tavoitteen saavuttaminen ei tule olemaan helppoa on luontevaa siirtyä pohtimaan kysymystä siitä, miksi se kuitenkin on mahdollista, toisin sanoen mikä puhuu sen puolesta, että kykenet saavuttamaan tavoitteesi. Tätä kysymystä pohtiessasi tulet tietoiseksi aikaisemmista onnistumisistasi ja kyvyistäsi sekä taidoistasi ja muista käytöissä olevista voimavaroistasi.

9. Anna lupauksesi. Tähän asti reteaming-prosessin vaiheet ovat olleet valmistautumista muutokseen. Reteaming etenee siten, että asiakas antaa kunkin tapaamisen lopuksi ”lupauksia” siitä, mitä aiot tehdä seuraavaksi tavoitteesi eteen ja seuraavalla kerralla tutkitaan edistymistä.

10. Tarkkaile edistystä. Edistyksen tarkkaileminen näyttelee keskeistä osaa ratkaisukeskeisessä työskentelyssä. Sinun tulee toteuttaa lupauksesi ja pitää silmällä pienimpiäkin edistymisen merkkejä. On tärkeää, että otat tehtäväksesi kirjata edistyksen merkit ja havainnot prosessin myönteisistä vaikutuksista päiväkirjaan, työkirjaan tai muistivihkoon.

11. Varaudu vastoinkäymisiin. Riippumatta siitä, miten hyvin tavoitteen saavuttaminen etenee, on tavallista että kohtaa matkan varrella vastoinkäymisiä. Joskus edistys on kiusallisen hidasta ja joskus tielle sattuu harmittavia takaiskuja. Vastoinkäymisiin ei voi tarttua vedenpitävästi sillä ne ovat usein ennustamattomia, mutta voit yrittää omaksua asenteen, jonka avulla selviytyisit vastoinkäymisistä lannistumatta.

12. Juhlista onnistumista ja anna ansiota kannustajille. Ennemmin tai myöhemmin tulee aika, jolloin voidaan sanoa että olet saavuttanut tavoitteesi, tai ainakin edistynyt siinä määrin, että projekti voidaan päättää. Pitäisi yrittää tuntea ansaittua ylpeyttä omasta toiminnastasi ja kiitollisuutta siitä, miten kannustajasi ja muut ihmiset ovat auttaneet ja tukeneet sinua. (Furman & Ahola 2007, 19-20.)

Reteamingin vahvuudet

Reteamingin tärkein tarkoitus on kasvattaa motivaatiota. Prosessi on rakennettu siten, että askel askeleelta ihmisten usko omiin mahdollisuuksiinsa saavuttaa asetettu tavoite vahvistuu ja innostus toimia sen eteen kasvaa. Reteamingin tarkoitus on myös vahvistaa yhteisöjä. Muutokset tapahtuvat vastavuoroisessa yhteistyössä ja positiivisessa hengessä muiden ihmisten ja tahojen kanssa parantaen ihmisten keskinäisiä välejä ja lisäten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Termi reteaming viittaa tiimeihin ja niiden valmentamiseen. Alun perin reteaming kehitettiinkin nimenomaan tähän tarkoitukseen, mutta pian kävi ilmeiseksi, että samat askeleet soveltuivat yhtä hyvin yksilöiden kuin työryhmien ja työyhteisöjen kehittämiseen. Reteaming menetelmän avulla ihmiset voivat kehittää toimintaansa ja se auttaa ihmisiä selkeyttämään itselleen minkälaisia muutoksia he haluaisivat saada aikaiseksi sekä toimimaan aktiivisesti kyseisten muutosten toteuttamiseksi. (Furman & Ahola 2007, 9-10.)

Reteaming-prosessin vahvuuksia ovat:

1. Reteaming tuo toiveikkuutta ja optimismia.

2. Reteaming kasvattaa motivaatiota.

3. Reteaming lisää ihmisten luovuutta ja kekseliäisyyttä.

4. Reteaming lisää ihmisten keskinäistä arvostusta ja lähentää heitä toisiinsa. (Furman & Ahola 2007, 11-12.)

TIETOINEN LÄSNÄOLO

Tietoinen läsnäolo on olemista täysin tietoinen siitä, mitä tapahtuu juuri nyt, ilman minkäänlaisia suodattimia tai arvostelua. Tietoista läsnäoloa voi harjoittaa missä tahansa tilanteessa. Tietoinen läsnäolo koostuu kehon ja mielen tiedostamisesta ja tässä hetkessä elämisestä. Vaikka tietoisen läsnäolon harjoittamisen juuret ovat ikivanhassa buddhalaisessa meditaatiossa, se on myös yleispätevä menetelmä, josta on hyötyä jokaiselle. (Stahl & Goldstein 2011, 37.)

”Nykyään tietoinen läsnäolo on levinnyt henkisiä juuriaan laajemmalle eikä rajoitu enää edes psykologian tai hyvinvoinnin alueelle. Lääkärit määräävät tietoisen läsnäolon harjoituksia avuksi stressiin, kipuihin ja sairauksiin.” (Stahl & Goldstein 2011, 37.) Tietoisen läsnäolon harjoituksissa tulee tärkeään asemaan ihmisen omistautuminen harjoituksiin ja siihen, että uskoo siihen mitä tekee. Harjoituksia voi käyttää niin ennaltaehkäisevästi tai jo stressin esiintyessä sekä myös osaksi ihan normaaleihin arkirutiineihin. Harjoitteet toimivat hyvänä lisänä täydentämään jokaista tavoitettasi, jonka luot itsellesi. Myös säännöllisenä itsensä tutkiskeluna ja stressinhallinta keinoksi, se on oiva harjoitus.

Tietoisen läsnäolon hyödyt

Tietoisen läsnäolon suurimmat hyödyt saadaan tarkkailemalla omassa mielessä tapahtuvia prosesseja tarkastelemalla niitä kiihkottomasti. Koska tulet näin tehdessäsi tietoiseksi tavanomaisista ajatusmalleistasi, menetelmällä on suuri voima lievittää stressiä ja kärsimystä. (Stahl & Goldstein 2011, 37-38.)

Joudumme länsimaisessa kulttuurissamme liian usein niin tiiviisti materialismin pauloihin, että unohdamme rakkauden, myötätunnon ja anteliaisuuden. Vastalääkkeenä tähän toimii tietoinen läsnäolo: suora ja yksinkertainen, hetkestä toiseen tapahtuva kehon ja mielen prosessien tarkkailu rauhallisen ja keskittyneen tietoisuuden kautta, ilman arvostelua. Kun alat nähdä elämän jatkuvana muutosprosessina, voit myös alkaa huomata ja tunnistaa kokemisen kaikki eri puolet – mielihyvän ja tuskan, pelon ja ilon – stressittömämmin ja tasapainoisemmin. (Stahl & Goldstein 2011, 38.)

Elämässä täytyy muistaa rauhoittua stressin puskiessa pintaan ja yrittää erilaisia menetelmiä apuna käyttäen saada elämä tasapainoon. Työperäinen stressi on yleistä etenkin opetusalalla, missä paineet ovat suuret, nykynuoriso oikeutensa tietävää ja budjetteja karsitaan koko ajan. Puhumattakaan vanhempien puolelta tulevasta paineesta. Kaikesta huolimatta opettajan täytyy kyetä saamaan laadukas oppi perille oppilaille, vaikka olosuhteet olisivat kuinka haastavat ja mahdollisuudet rajalliset.

Tietoinen läsnäolo on eräänlainen elämäntapa, jota voi harjoittaa kahdella tavalla: muodollisesti ja epämuodollisesti. Muodollisella harjoittelulla tarkoitetaan ajan varaamista päivittäin siihen, että istut, seisot tai käyt makuulle ja keskityt hengitykseen, kehon tuntemuksiin, ääniin, muihin aistihavaintoihin, tai ajatuksiin ja tunteisiin. Epämuodollisella harjoittelulla taas tarkoitetaan tietoisen läsnäolon ottamista mukaan jokapäiväisiin askareisiin, kuten syömiseen, liikunnan harrastamiseen, kotitöihin, vuorovaikutukseen toisten kanssa – mihin tahansa toimintaan töissä, kotona tai missä sitten satutkin olemaan. Anonyymien Alkoholistien 12 askeleen ohjelmassa kehotetaan ottamaan päivä kerrallaan. Tietoisessa läsnäolossa mennään vielä pidemmälle ja kehotetaan ottamaan hetki kerrallaan. Koska todellisuudessa elämme ainoastaan tässä hetkessä, miksi emme kokisi jokaista hetkeä? Moni asia menee ohi, jos elät tulevaisuuden odotuksessa tai menneitä miettien. Kun tulet yhä tietoisemmaksi sisäisestä tilastasi – ajatuksista, tunteistasi, tuntemuksestasi ja mielesi prosesseista – alat vähitellen nukkua paremmin, hallita stressaavia tilanteita, arvostaa itseäsi enemmän, innostua uudelleen elämästäsi ja työstäsi ja yleisesti ottaen voida paremmin. (Stahl & Goldstein 2011, 40.)

Mielestäni tietoiseen läsnäoloon panostamalla ja siihen keskittymällä pystyy saamaan työhön oleellisesti enemmän tehoa, hyötyä sekä vaihtelevuutta ja tavoitteiden saavuttaminen on helpompaa, sillä oman mielen jaksaminen ja tehokas käyttö edes auttaa parempia tuloksia. Käytännössä tietoisen läsnäolon harjoittamisella saa aikaan hyvin kokonaisvaltaisen hyvän olon tunteen ja tiedostaa paremmin asioita ja ongelmia ympärillään, sekä itsessään. Työtilanteista tulee helpommin hallittavia ja stressittömämpiä, kun koko keho voi paremmin. Vaikka Stahlin ja Godlsteinin kirjassa (Stressinhallinnan käsikirja) puhutaan yleisellä tasolla tietoisesta läsnäolosta, sopii se mielestäni loistavasti juuri opettajan ammatin tuoman stressin ja stressitilanteiden tuomien ongelmien yhdeksi ratkaisuksi. Sillä on hyvin tärkeä paneutua ongelman ytimeen, eikä ainoastaan hoitaa oireita.

Tuon seuraavassa esille esimerkkinä yhden tietoisen läsnäolon muodollisen harjoitteen lähinnä konkretisoimaan millaisista harjoitteista on kyse ja millä tavoin niitä voi harjoittaa:

Tarkoituksena on tietoiseen läsnäoloon perustuen syödä esimerkiksi rusina tietoisesti. Toki voi käyttää mitä tahansa hyväksi katsomaansa ruoka-ainetta.

Sulje harjoitusta tehdessäsi pois kaikki häiriötekijät, kuten puhelin, ja kohdista suora, kirkas tietoisuutesi kokemuksesi jokaiseen ominaispiirteeseen ja jokaiseen hetkeen. Etene rauhallisesti keskittyen yhteen ohjeeseen kerrallaan. Aseta kämmenellesi muutama rusina. Kuvittele, että olet juuri saapunut Maahan kaukaiselta planeetalta, jossa tällaista ruokaa ei tunneta. Voit nyt alkaa tutkia kädessäsi olevaa rusinaa kaikilla aisteillasi. Keskity yhteen rusinoista aivan kuin et olisi koskaan aikaisemmin nähnyt mitään vastaavaa. Keskity rusinan näkemiseen. Kääntele sitä sormissasi ja huomaa, minkä värinen se on. Huomaa poimut, ja missä kohtaa pinta heijastelee valoa ja missä se taas on tummempi. Tarkastele seuraavaksi rusinan rakennetta ja tunne mahdollinen pehmeys, kovuus, karheus tai sileys. Jos harjoitusta tehdessäsi mieleesi nousee ajatuksia, kuten `Miksi teen tällaista omituista harjoitusta?´ `Miten tämä muka auttaa minua?´ tai `Inhoan rusinoita`, huomaa ajatukset, anna niiden olla ja palauta sitten tietoisuutesi takaisin kohteeseen. Tuo rusina nenäsi alle ja havainnoi tarkasti, miltä se tuoksuu. Tuo rusina lähelle korvaasi, purista sitä, pyörittele sitä ja kuuntele, kuuluuko siitä jonkinlaista ääntä. Ala hitaasti tuoda rusinaa kohti suutasi ja huomaa, miten kätesi tietää tarkalleen, mihin mennä. Tiedosta, miten vesi ehkä nousee kielellesi. Aseta rusina hellävaraisesti suuhusi, kielen päälle, mutta älä puraise sitä. Tunnustele vain, miltä rusina tuntuu suussasi. Kun olet valmis, puraise rusinaa keskittyneesti ja huomaa, miten se ehkä automaattisesti siirtyy suussasi toiselle puolelle. Huomaa myös sen maku, miltä se maistuu. Pureskele rusinaa hitaasti. Ole tietoinen suuhusi erittyvästä syljestä ja siitä, miten rusinan rakenne muuttuu pureskellessasi. Kun tunnet olevasi valmis nielaisemaan, huomaa tietoisesti aikomus nielaista ja yritä sitten havaita rusinan nielaisemisen aikaansaamat tuntemukset. Tunne rusinan liikkuvan alaspäin kurkussasi ja ruokatorvessasi matkallaan vatsaasi. Onnittele itseäsi siitä, että käytit tämän ajan tietoisen syömisen kokemiseen. (Stahl & Goldstein 2011, 41-42.)

POHDINTA

Innostuin kirjoittamastani aiheesta lähinnä siksi, koska työskentelen itse tällä hetkellä pelastuslaitoksen operatiivisella osastolla, joten joudun työskentelemään lähes joka työvuorossani eriasteisen stressin vaikutuksen alaisena. Stressaavien tilanteiden käsittely ja niiden vaikutuksen alaisena toimiminen ovat asioita, joiden käsittelyä voi oppia ja yksi tapa siihen on reteaming. Lisäksi käsittelen tietoista läsnäoloa, joka kiinnostaa minua muun muassa siksi, että ihmettelen valtavasti ihmisten tarvetta kerätä itsellensä valtavia määriä erilaisia tavaroita, joille todellisuudessa ei ole mitään tarvetta. Paras lahja, mitä vanhempi voi lapselleen antaa on yhdessä tekeminen ja oleminen eikä kaikki mahdolliset lelut, joita maailmasta löytyy.

Reteaming on prosessina hyvin yleispätevä. Seuraat vain askeleita ja tulosta syntyy. Toki selvää on, että askelissa pysyminen edellyttää luonteen lujuutta. Suurena etuna on myös prosessin käytettävyys monessa eri tavoitteen asettelussa. Lisäksi siinä huomioidaan asioita, mitä monessa muussa tiettyyn tavoitteeseen pyrkivässä prosessissa saattaa jäädä huomioimatta. Tämänlaisia asioita voi olla esimerkiksi se, että kannattaa asettaa tavoitteet, olivat ne mitä hyvänsä, toteuttamiskelpoisiksi. Esimerkiksi painon pudotuksessa ei kannata laittaa ensimmäiseksi askeleeksi liian suurta tavoitetta, ettei motivaatio lässähdä heti alkuunsa.

Ajatuksenani on jossain elämäni vaiheessa siirtyä opetusalalle ja koin, että olisi hyvä käydä läpi erilaisia toimintamalleja miten opettajan työssäni pystyisin olemaan stressaamatta liikaa ja työstämään kuitenkin hyvällä intensiteetillä opetusalan eri työtehtäviä. Löysin nämä tekstissäni käyttämät lähdekirjallisuudet osittain sattumalta ja pidin kovasti siitä, miten kirjat olivat eräänlaisia työkirjoja ja siitä, että niissä oli konkreettisia malleja tavoitteiden saavuttamiseen ja stressinhallintaan. Lähteeni eivät ehkä ole siitä akateemisimmasta päästä, mutta kehittämistyön lähteinä toimivat mielestäni oikein hyvin ja vastaavat mielestäni mainiosti tehtävänantoa.

LÄHTEET

Furman, Ben & Ahola, Tapani. Onnistuminen on joukkuelaji – Reteaming-valmentajan käsikirja. Lyhytterapiainstituutti Oy, Helsinki, 2007.

Stahl, Bob & Goldstein, Elisha. Stressinhallinnan käsikirja- Tietoisen läsnäolon menetelmiä. Basam Books Oy, Helsinki, 2011.